Ajoneuvon etsintää
Menimme
sunnuntaina 28.10. Kaisan sisaren luokse Suolahteen ja olimme yön siellä.
Eilen aamun mentyä lähdimme ajamaan, poikkesimme Kuhnamonkadun varressa
koneiden myymälässä. Kokeilin yhtä sähkömopoa. Kaisan oli vaikea mennä
takapenkille, eikä minunkaan olllut helppoa päästä ajurin istuimelle.
Mopo oli kovin pieni, paikat ahtaita, hankala oli kiivetä
etuistuimellekin. Pääsin siihen sentään ja kokeillin hetken ajamista.
Oudolta se tuntui, kun ei tarvinnut vaihteita, väänsi vain kahvaa ja
mopo lähti liikkumaan vain pientä ääntä pitäen.
Pienempi ja halvempi sähkömopo oli sisältä väljempi, sen takaistuimelle ei Kaisa kokeillut, minä nousin eteen ja tosiaan, hiukan väljempi se oli, mutta istuin oli kapea. En kokeillut ajamista sillä, mutta jäi mieleen, pysyisinkö ajaessa sillä istuimella.
Toin edellisen päivityksen viimeisen kappaleen tähän avaukseksi. Tässä on tarkoitus seurata uuden ajoneuvon mahdollista etsintää ja hankintaa. Suolahden kauppias lupasi vaihtokaupassa Avensiksesta 800 €, se on paras tarjous tähän mennessä. Maksettavaa silti jäisi, jos ostaisin sähkömopon, suuremman niistä. Maksettavaa jäisi pienemmästä ja halvemmastakin.
Tänään 30.10. Teemu kävi ja teki muutamia korjauksia keittiön kalusteiden kiinnityksiin. Lopuksi hän otti kuvia Avensiksesta, aikoen laittaa internet sivulle ilmoituksen autoni myynnistä.
*** *** ***
Eilen 1.11. illalla löysin amerikkalaisen sähkömopon esitteen internetistä, tänään soitin sinne. Liike sijaitsee Espoossa, mopot ovat aavistuksen verran kalliimpia kuin Tampereella kasattavat vastaavat suomalaiset, mutta kuvista päätellen istuimet vaikuttavat mukavammilta ja ainakin takaistuin pehmeämmältä. Espooseen ehkä ottavat autoja vaihdossa, mutta näin kaukaa tuskin ottaisivat Avensista. Lupasivat lähettää esitteitä.
Oikeastaan tartuin Espoon tarjontaan, koska siellä näkyi olevan pari vuotta esittelykäytössä ollut ajoneuvo, jonka hinta vähän uutta halvempi. Tänään havaitsin, että se oli varattu päiväyksellä 3.11.2018, siis huomiseksi.
*** *** ***
On hyvä että on neuvojia ja opastajia, mutta toisaalta ristiriitaiset neuvot enemmän sotkevat kuin auttavat valintaa. Veljeni neuvoi pitämään kiinni ajokortista ja hankkimaan käytetyn bensakäyttöisen auton. Neuvo jonka tiesin muutenkin, siinä on vain sellainen seikka, että sellaiseen 1000 euron auton kuljettamiseen tarvitaan ajokortti. Jos trafi minulta ottaa ajokortin pois, en saa ajaa mitään autoa, ei halpaa eikä kallista, ei edes mopoautoa. Jäljelle jäävät vain seniorimopot ja muut sähkökäyttöiset kulkineet. Tiedän niiden olevan kolaritilanteissa helposti vaurioituvia, mutta ei hidas jalankulkija ole paremmin turvassa, kun ei ole suojaavaa kuorta ympärillä. Jalankulku on minulle muutenkin raskas vaihtoehto, jalkani eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, siitä pitää huolen vereni alhainen happimäärä. Tarvittaisiin keuhkolääkärin suosittelema happilaitteisto, mutta siihen tarvittavat rahat ovat menneet autokoulun kuluihin ja ajokokeen maksuun.
Odotan ja ajan avensiksella siihen asti, että trafi pyytää pois ajokorttini tai auto hajoaa kelvottomaksi.Jos korttini pyydetään pois, harkitsen kevyen seniorimopon ostamista. Sillä on hslpa vakuutusmaksi, 100 tai 200 €, samoin halvahko polttoaine, jonka saa omasta pistorasiasta. Maksut nykyisiin verrattuna laskisivat niin, että erotus riittäisi ainakin osaan lainojen lyhennyksistä.
On vielä yksi asia mietittävänä, viime vuoden lopulla keuhkolääkäri antoi suosituksen kotihappilaitteista. Siirsin hankinnan tämän vuoden alkuun, jolloin KELAn korvausten vuoden omavastuu täyttyisi kerralla. Kun sairastuin tammikuussa keuhkokuueeseen, siirsin hankintaa vielä toistaiseksi. Suunnittelin hankintaa ensi vuoden alkuun, mutta autokoulu ja ajokoe sekä sattuneen vahingon korvaus siirtivät hapilaitteiden hankintaa hamaan tulevaisuuteen. Lisähappi on alkanut tuntua tarpeelliselta, hengästyn kovin nopeasti, jopa sydämessä on ajottain tuntunut hapen niukkuutta.
*** *** ***
23.11. illalla tuntui siltä, että pitäisikö soittaa sairaskyyti. En imenyt hengitysteitä avartavaa lääkettä, kun menin laittaaa auton moottoria lämpiämään. Meno onnistui ongelmitta, mutta palatessa kävelin ehkä turhan nopeasti. Ilmeisesti syvämelle ei riittänyt kylliksi happea ja rinnassa tuntui kipu. Olen yleensä istunut hetken verannalla olevassa tuolissa ja levännyt. Siinä ei ollutkaan tuolia ja minun piti kiirehtiä ovista sisälle. Kipu yltyi niin, että aloin huutaa apua. Onneksi pääsin sentään vuoteelleni lepäämään, hengitys tasaantui ja jaksoin hyvin ajaa Rauhanyhdistykselle lauluseuroihin ja kirjojen esittelyyn.
Pienempi ja halvempi sähkömopo oli sisältä väljempi, sen takaistuimelle ei Kaisa kokeillut, minä nousin eteen ja tosiaan, hiukan väljempi se oli, mutta istuin oli kapea. En kokeillut ajamista sillä, mutta jäi mieleen, pysyisinkö ajaessa sillä istuimella.
Toin edellisen päivityksen viimeisen kappaleen tähän avaukseksi. Tässä on tarkoitus seurata uuden ajoneuvon mahdollista etsintää ja hankintaa. Suolahden kauppias lupasi vaihtokaupassa Avensiksesta 800 €, se on paras tarjous tähän mennessä. Maksettavaa silti jäisi, jos ostaisin sähkömopon, suuremman niistä. Maksettavaa jäisi pienemmästä ja halvemmastakin.
Tänään 30.10. Teemu kävi ja teki muutamia korjauksia keittiön kalusteiden kiinnityksiin. Lopuksi hän otti kuvia Avensiksesta, aikoen laittaa internet sivulle ilmoituksen autoni myynnistä.
*** *** ***
Eilen 1.11. illalla löysin amerikkalaisen sähkömopon esitteen internetistä, tänään soitin sinne. Liike sijaitsee Espoossa, mopot ovat aavistuksen verran kalliimpia kuin Tampereella kasattavat vastaavat suomalaiset, mutta kuvista päätellen istuimet vaikuttavat mukavammilta ja ainakin takaistuin pehmeämmältä. Espooseen ehkä ottavat autoja vaihdossa, mutta näin kaukaa tuskin ottaisivat Avensista. Lupasivat lähettää esitteitä.
Oikeastaan tartuin Espoon tarjontaan, koska siellä näkyi olevan pari vuotta esittelykäytössä ollut ajoneuvo, jonka hinta vähän uutta halvempi. Tänään havaitsin, että se oli varattu päiväyksellä 3.11.2018, siis huomiseksi.
*** *** ***
On hyvä että on neuvojia ja opastajia, mutta toisaalta ristiriitaiset neuvot enemmän sotkevat kuin auttavat valintaa. Veljeni neuvoi pitämään kiinni ajokortista ja hankkimaan käytetyn bensakäyttöisen auton. Neuvo jonka tiesin muutenkin, siinä on vain sellainen seikka, että sellaiseen 1000 euron auton kuljettamiseen tarvitaan ajokortti. Jos trafi minulta ottaa ajokortin pois, en saa ajaa mitään autoa, ei halpaa eikä kallista, ei edes mopoautoa. Jäljelle jäävät vain seniorimopot ja muut sähkökäyttöiset kulkineet. Tiedän niiden olevan kolaritilanteissa helposti vaurioituvia, mutta ei hidas jalankulkija ole paremmin turvassa, kun ei ole suojaavaa kuorta ympärillä. Jalankulku on minulle muutenkin raskas vaihtoehto, jalkani eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, siitä pitää huolen vereni alhainen happimäärä. Tarvittaisiin keuhkolääkärin suosittelema happilaitteisto, mutta siihen tarvittavat rahat ovat menneet autokoulun kuluihin ja ajokokeen maksuun.
Odotan ja ajan avensiksella siihen asti, että trafi pyytää pois ajokorttini tai auto hajoaa kelvottomaksi.Jos korttini pyydetään pois, harkitsen kevyen seniorimopon ostamista. Sillä on hslpa vakuutusmaksi, 100 tai 200 €, samoin halvahko polttoaine, jonka saa omasta pistorasiasta. Maksut nykyisiin verrattuna laskisivat niin, että erotus riittäisi ainakin osaan lainojen lyhennyksistä.
On vielä yksi asia mietittävänä, viime vuoden lopulla keuhkolääkäri antoi suosituksen kotihappilaitteista. Siirsin hankinnan tämän vuoden alkuun, jolloin KELAn korvausten vuoden omavastuu täyttyisi kerralla. Kun sairastuin tammikuussa keuhkokuueeseen, siirsin hankintaa vielä toistaiseksi. Suunnittelin hankintaa ensi vuoden alkuun, mutta autokoulu ja ajokoe sekä sattuneen vahingon korvaus siirtivät hapilaitteiden hankintaa hamaan tulevaisuuteen. Lisähappi on alkanut tuntua tarpeelliselta, hengästyn kovin nopeasti, jopa sydämessä on ajottain tuntunut hapen niukkuutta.
*** *** ***
23.11. illalla tuntui siltä, että pitäisikö soittaa sairaskyyti. En imenyt hengitysteitä avartavaa lääkettä, kun menin laittaaa auton moottoria lämpiämään. Meno onnistui ongelmitta, mutta palatessa kävelin ehkä turhan nopeasti. Ilmeisesti syvämelle ei riittänyt kylliksi happea ja rinnassa tuntui kipu. Olen yleensä istunut hetken verannalla olevassa tuolissa ja levännyt. Siinä ei ollutkaan tuolia ja minun piti kiirehtiä ovista sisälle. Kipu yltyi niin, että aloin huutaa apua. Onneksi pääsin sentään vuoteelleni lepäämään, hengitys tasaantui ja jaksoin hyvin ajaa Rauhanyhdistykselle lauluseuroihin ja kirjojen esittelyyn.
Kommentit
Lähetä kommentti