Talvisodan historiasta
Olen vähän kerrallaan lukenut moniosaista teosta talvisodan historiasta. Sain ajatuksen kirjoittaa blogiini ajatuksia kirjasta ja sen lukemisesta.
Avartavaa sitä on ollut lukea, vaikka ei se nopeasti luettavaa ole ollut. Alkuun pääsy ensimmäisessä osassa oli vaikeaa, hiukan raskaalta tuntui lukea toisen ja kolmannen osan sotakuvauksia, sodan vaiheita, mutta kahlatuksi ne tulivat.
Neljäs osa taustoittaa sotaa, kertoo vaikeuksista materiaalin hankinnoissa. Suomi oli köyhä, harvat uskalsivat luottaa maksukykyymme, eikä lainojen saanti ollut helppoa.Kaikkia ei voinut Suomessa valmistaa, oli tuotava ulkomailta eri tarvikkeita, tykkejä, niiden ammuksia, lentokoneita, jopa kiväärin panoksia. Monet myyjät pelkäsivät tavaroiden joutuvan saksalaisten käsiin joko niin, että suomalaiset välittävät heille, tai saksalaisten kaappaamina.
Saksalaistenkin kanssa neuvoteltiin asekaupoista, niin sieltä kuin usein muualtakin piti kuljetukset hoitaa salaisesti. Harvoin pystyi kuljettamaan lyhintä reittiä, eivätkä valtiot mielellään sallineet kuljetusta alueidensa läpi. Saksasta sai jotakin ostaa, mutta he vaativat maksuksi tärkeitä sodan tarvikkeiden metalleja kuten nikkeliä. Unkaristakin ostettiin jotakin, samoin Amerikan Yhdysvalloista, niistä oli kovin vaikeat ja mutkikkaat kuljetusreitit.Sieltäkin tuotiin tarvikkeita, huolimatta pitkästä matkasta.
Salaisuuksien säilyttämiseksi aseet monesti purettiin osiin ja toimitettiin eri vastaanottajien nimillä ja voitiin kierrättää eri maiden kautta salaisia teitä. Aina ei sekään onnistunut ja paljon sodan aikana solmittuja asekauppoja voitiin toimittaa vasta sodan jälkeen, usein sovittua pienempinä erinä. Maailmansota piti monet aseiden tuottajat varuillaan, koska tavitsivat ja pitivät niitä omaan ja maidensa käyttöön välttämättöminä.
Avartavaa sitä on ollut lukea, vaikka ei se nopeasti luettavaa ole ollut. Alkuun pääsy ensimmäisessä osassa oli vaikeaa, hiukan raskaalta tuntui lukea toisen ja kolmannen osan sotakuvauksia, sodan vaiheita, mutta kahlatuksi ne tulivat.
Neljäs osa taustoittaa sotaa, kertoo vaikeuksista materiaalin hankinnoissa. Suomi oli köyhä, harvat uskalsivat luottaa maksukykyymme, eikä lainojen saanti ollut helppoa.Kaikkia ei voinut Suomessa valmistaa, oli tuotava ulkomailta eri tarvikkeita, tykkejä, niiden ammuksia, lentokoneita, jopa kiväärin panoksia. Monet myyjät pelkäsivät tavaroiden joutuvan saksalaisten käsiin joko niin, että suomalaiset välittävät heille, tai saksalaisten kaappaamina.
Saksalaistenkin kanssa neuvoteltiin asekaupoista, niin sieltä kuin usein muualtakin piti kuljetukset hoitaa salaisesti. Harvoin pystyi kuljettamaan lyhintä reittiä, eivätkä valtiot mielellään sallineet kuljetusta alueidensa läpi. Saksasta sai jotakin ostaa, mutta he vaativat maksuksi tärkeitä sodan tarvikkeiden metalleja kuten nikkeliä. Unkaristakin ostettiin jotakin, samoin Amerikan Yhdysvalloista, niistä oli kovin vaikeat ja mutkikkaat kuljetusreitit.Sieltäkin tuotiin tarvikkeita, huolimatta pitkästä matkasta.
Salaisuuksien säilyttämiseksi aseet monesti purettiin osiin ja toimitettiin eri vastaanottajien nimillä ja voitiin kierrättää eri maiden kautta salaisia teitä. Aina ei sekään onnistunut ja paljon sodan aikana solmittuja asekauppoja voitiin toimittaa vasta sodan jälkeen, usein sovittua pienempinä erinä. Maailmansota piti monet aseiden tuottajat varuillaan, koska tavitsivat ja pitivät niitä omaan ja maidensa käyttöön välttämättöminä.
Kommentit
Lähetä kommentti