Suviseuraretki Taalainmaalle
Erään internet foorumin keskustelussa tuli vuosia sitten esille Ruotsin suviseurat Taalainmaalla. Keskustelukaverini kertoi lähtevänsä sinne oppaaksi, koska olen joskus haaveillut Taalainmaalla käynnistä, houkuttelin Kaisan kaveriksi ja ilmoitimme itsemme lähtijöiksi.
Taalainmaa oli tullut minulle tutuksi Ruotsin kuninkaan, Kustaa Vaasan historiasta. Sieltä alkaen olen käynnistä haaveillut. Käyntihalujani lisäsi radiosta silloin tällöin kuulemani Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta. Sielläkin käynnistä olen haaveillut, mutta en uskonut sen toteutuvan suviseuramatkan aikana. Käynti siellä ja monta muuta mukavaa yllätystä reissulla kuitenkin toteutui.
Aluksi muutamia kuvia Tukholman reissusta, koska ne kuvat löytyivät ensin
Näkymä Tukholman rantakadulla, taustalla korkealla on junarata tai raitiotierata.
Näkymä Tukholman kadulla
Kuninkaan linnan portilla


Yövyimme Åselen hotellissa, ennen yötä kävelimme sillan yli ja katselimme Åsalen kirkkoa. Muutamat kuvasivat sitä. Tämä kirkko on rakennettu Laestadiuksen ajan jälkeen. Laestadius saarnasi ja kohtasi Lapin Marian tätä kirkkoa edeltäneessä kirkossa.
Paluumatkalla edessä suuri silta
Pajala ei ollut seuraretken varrella, siellä kävimme Kolarin seurojen aikana. Katselimme maastoa ja pidimme seurat tässä kirkossa.
Taalainmaa oli tullut minulle tutuksi Ruotsin kuninkaan, Kustaa Vaasan historiasta. Sieltä alkaen olen käynnistä haaveillut. Käyntihalujani lisäsi radiosta silloin tällöin kuulemani Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta. Sielläkin käynnistä olen haaveillut, mutta en uskonut sen toteutuvan suviseuramatkan aikana. Käynti siellä ja monta muuta mukavaa yllätystä reissulla kuitenkin toteutui.
Aluksi muutamia kuvia Tukholman reissusta, koska ne kuvat löytyivät ensin
Näkymä Tukholman rantakadulla, taustalla korkealla on junarata tai raitiotierata.
Näkymä Tukholman kadulla
Kuninkaan linnan portilla


Vasemmalla leijona kuninkaan linnan portin luona. Oikealla Satu, Otto ja Kaisa
Helsingistä oli mukaan lähdössä tyttäreni Hanna, mutta hänelle tuli este. Soitin kummipojallemme Otolle, joka oli heti valmis lähtemään. Ajoin Kaisan kanssa Ison Omenan luota Helsingin keskustaan, josta piti päästä Katajanokan terminaaliin. Helsingissä ilmeni hidaste, kun joku mies jäi raitiovaunun alle. Siinä oli raitioteiden risteys jossa syntyi suma. Se pääsi purkautumaan vasta, kun ambulanssi oli vienyt loukkaantuneen miehen hoitoon. Hiukan jännitti, ehdimmekö lainkaan Tukholman lautalle. Toisaalta Otto, joka oli ajanut kaupunkipyörällä terminaaliin, jännitti sitä, tulemmeko me lainkaan sinne. Raitiovaunun rahastaja kuulutti ystävällisesti, miltä pysäkiltä Tukholmaan menijöiden pitää poistua ja miten pääsee terminaalin lähtöselvitykseen. Olin Kaisan kanssa terminaalissa etsimässä selvityspaikkaa, kun Otto soitti terminaalin toiselta laidalta. Viimeisen kerran hän soitti, kun olimme tekemässä lähtöselvitystä. Saatuaan tiedon missä odotimme, ilmestyi Otto nopeasti paikalle. Ehdimme hyvin lautalle, jonka portilla odotti kuvaaja napsauttaen meistä valokuvan.
Tässä on kuva kukkapenkistä, kuvasin senmuistoksi matkasta
Gabriella Tukholmassa
Pysähdyimme lähellä pitkääja jyrkkää Piitimenjoen koskea,lepotauon jälkeen ruokailimme läheisellä levähdysalueella,
Väillä pääsimme lumisateeseen, etupenkistä kuului naurun säestämätoteamus, ettei ennen menty lumisateessa suviseuroihin. Kuljettaja ilmoitti ajoissa alkavasta sateesta, hän näki lunta vastaan tulleiden autojen katoilla. Lumisade loppui pian, pääsimme yöksi hotelliin lähelle seurapaikkaa,
Seurojen väliajalla kävimme Taalainmaan karjamajoilla, niin toteutui kansakouluajoilta periytynyt ja Vanhan virren vavistama haaveeni. Sinne saapui myös joukko nuoria eteläisestä Suomesta, yhdessä ryhmämme kanssa he lauloivat muutamia lauluja.
Paluumatkalla edessä suuri silta Pajala ei ollut seuraretken varrella, siellä kävimme Kolarin seurojen aikana. Katselimme maastoa ja pidimme seurat tässä kirkossa.













Kommentit
Lähetä kommentti