Taistelua Jumalan kanssa
Otsikko tuli tuollainen, yritin punnita muitakin, mutta tuollainen siitä tuli. Ajatukseni on tarkastella syitä, miten uskoa tunnustanut ihminen tulee niin rohkeaksi, että uskaltaa asettua Jumalan vastustajan joukkoihin. Toivon kyllä, että saisin edes muutamia sanoja myös siitä, miten ja mistä uskovainen saa voimaa uskossa kilvoitteluunsa.
Löysin vanhan kirjoitukseni sähköpostista, liitän sen talteen tähän.
Aikamme kristillisyydessä on havaittu seikka, joka on varmaan ollut saman kaltainen satojakin vuosia sitten. Kun ihminen saa parannuksen armon maailmasta, monet asiat kirkastuvat hänelle erittäin nopeasti ja kirkkaasti, mutta eivät suinkaan kaikki. Ajattelen siinäkin olevan takana Jumalan suuren viisauden ja rakkauden. Ensiksikin olemme lopulta saman ikäisiä, päivän vanhoja Jumalan lapsia. Pitkään, ehkä vuosikymmeniäkin kilvoitellut, ei voi turvata kymmeniin vuosiinsa uskon tiellä, vaan monia asioita joutuu ja saa oppia "äsken kääntyneiltä." Usein heille on uskomisen asia avautunut nii kirkkaasti ja kallisti, että tällainen lapsuudestaan asti uskonut aivan hämmästyy ja tuntee itsensä vallan kylmäksi.
Kaikki asiat eivät kuitenkaan kirkastu heti, eivät kohtakaan parannuksen armon tapahtumisen jälkeen. Jumala on viisaudessaan nähnyt hyväksi availla niitä vähitellen, niin ei sellainen kenties hyvinkin erilaisessa kultturi ympäristössä elänyt joudu niin sanottuun kultturishokkiin. Mainitun kaltainen vähitellen kirkastuminen on nähty kristillisyydessä oikeaksi ja hyväksi. Monet asiat avautuvat vähitellen ja monesti niissäkin vähän aikaa kilvoitellut on saanut esimerkillään, mutta myös kyselevällä nöyryydellään opettaa kauemmin kilvoitellutta. Siis taaskaan ei voi turvata pitkään kilvoitukseensa, vaan toinen toiseltamme Pyhän Hengen antamalla nöyryydellä saamme uskon tiellä vaeltaa.
Sielujemme vihollinen ei kuitenkaan katso hyvällä tällaista vapaiden Jumalan lasten talostelua, vaan tunkee eksyttävän sorkkansa joka paikkaan. Viimeksi mainitusta tosiasiasta on se tuhanten juonten mestari aikojen kuluessa kehittänyt opin, ettei saa toista uskovaista mitenkään neuvoa tai nuhdella, vaan kaikki on jätettävä hänen omantuntonsa varaan. Niin on syntynyt hempeyden henkenä tunnettu ilmiö. Tämän kertominen ei kuuluisi muuten tähän yhteyteen, mutta tuli mieleeni ja tiedän sen tosiasiaksi. Tuntui jotenkin oikealta kertoa tämä, koska arvelen monen hempeyden hengen altistaman lukijan kohta tarttuvan edellä kirjoittamaani. Monissa kohdin Raamattua, niin Vanhan kuin Uudenkin testamentin puolella siitä esimerkkejä kertovat ja oppia siitä on kirjoitettu paljon. Ne kohdat ärsyttivät minua silloin, kun itse tuskittelin hempeyden, kuivuuden ja vapaiden Jumalan lasten sieluntilan rajamailla. Ei Raamatun sanasta kuitenkaan mihinkään päästä, en päässyt minäkään. Näiden hyvin lähellä, mutta kuitenkin opillisesti kaukana toisístaan olevien tilanteiden eroa ei ihmisen järjellä pystytä koskaan täysin ymmärtämään, mutta Jumalan Pyhä Henki voi niistä sopivan pienen murusen kirkastaa.
_________________
Muistakaa ain ystäväni, uskollisuut Jeesuksen. Voimamme on voitossaan, elämämme veressään. Armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen. SL
208:2
Huumeet ja viina johtavat syntiin, sopii muistaa, mitä Vapahtajamme sanoi jatkoksi, kun Hän oli sanonut tunnetut sanansa fariseuksille: Matt. 15:17-20. (Lisäsin muokkaamalla tämän merkinnän Raamatun paikasta, tämä vain selityksenä, sillä kone näyttä tekstiä muokatuksi.)
17 Ettekö te vielä ymmärrä, että kaikki, mitä suuhun sisälle menee, se menee vatsaan, ja sillä on luonnollinen uloskäyminen.
18 Mutta jotka suusta tulevat ulos, ne lähtevät sydämestä ulos, ja saastuttavat ihmisen.
19 Sillä sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset, murhat, salavuoteudet, huoruudet, varkaudet, väärät todistukset, pilkat:
20 Nämät ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen; mutta pesemättömillä käsillä syödä, ei saastuta ihmistä.
Viina ja muut huumeet vievät ihmisen ymmärryksen niin alas, ettei hän niiden vaikutuksen alaisena edes ymmärrä, mitä puhuu ja tekee, vaan niiden vaikutuksen alaisena tekee kaikkea sitä, mistä Jesus varotti lainaamassani tekstissä.
Itsekin inhoan tupakkaa, mutta syntinä en sitä pidä, sillä sen vaikutus ei ole sen kaltainen suusta tuleviin paheisiin johtava, kuin vakavampien huumeiden. Olen neljä vuotta tehnyt vapaaehtoista työtäkin tupakkaa vastustaen, mutta aivan eri syistä. Olin ne vuodet raittiuslautakunnan jäsen ja tehtäviini kuului muun ohessa seurata tupakan ja oluen myyjien toiminnan tasoa.
Mitä tulee päällimmäisiin mielessä oleviin asioihin, niin uskon ja omistan kohdalleni Jeesuksen sovintotyötä silloinkin, kun mietin ja ajattelen muutakin. Kun aamulla ensimmäisenä ajattelen aamukahvia, rukoilee sisimmässäni oleva Jumalan Henki puolestani sanomattomin huokauksin, vaikka en itse muuta mietikään, kuin kahvia ja päivän töihin lähtöä. Niin tiedän toistenkin kanssani samaa uskon sanomaa omistavien ymmärtävän, korjatkaa jos olen väärässä.
Seurustelusta ja avioliitosta ulkopuolisten kanssa sen verran, että siihen tilanteeseen tahtomattaan joutuneita on keskuudessamme siellä täällä. Joidenkin puoliso on luopunut uskosta avioliitossa ollessaan, jotkin ovat saaneet parannuksen armon ja puoliso on jäänyt maailmaan. Sellaiseen tilanteeseen ei kuitenkaan kannata ehdoin tahdoin pyrkiä, seurustelemallla ulkopuolisen kanssa. Ongelmia saattaa tulla esimerkiksi, jos ei ole yhteiset arvot vaikka lasten kasvatuksessa ja opetuksessa.
Löysin vanhan kirjoitukseni sähköpostista, liitän sen talteen tähän.
Aikamme kristillisyydessä on havaittu seikka, joka on varmaan ollut saman kaltainen satojakin vuosia sitten. Kun ihminen saa parannuksen armon maailmasta, monet asiat kirkastuvat hänelle erittäin nopeasti ja kirkkaasti, mutta eivät suinkaan kaikki. Ajattelen siinäkin olevan takana Jumalan suuren viisauden ja rakkauden. Ensiksikin olemme lopulta saman ikäisiä, päivän vanhoja Jumalan lapsia. Pitkään, ehkä vuosikymmeniäkin kilvoitellut, ei voi turvata kymmeniin vuosiinsa uskon tiellä, vaan monia asioita joutuu ja saa oppia "äsken kääntyneiltä." Usein heille on uskomisen asia avautunut nii kirkkaasti ja kallisti, että tällainen lapsuudestaan asti uskonut aivan hämmästyy ja tuntee itsensä vallan kylmäksi.
Kaikki asiat eivät kuitenkaan kirkastu heti, eivät kohtakaan parannuksen armon tapahtumisen jälkeen. Jumala on viisaudessaan nähnyt hyväksi availla niitä vähitellen, niin ei sellainen kenties hyvinkin erilaisessa kultturi ympäristössä elänyt joudu niin sanottuun kultturishokkiin. Mainitun kaltainen vähitellen kirkastuminen on nähty kristillisyydessä oikeaksi ja hyväksi. Monet asiat avautuvat vähitellen ja monesti niissäkin vähän aikaa kilvoitellut on saanut esimerkillään, mutta myös kyselevällä nöyryydellään opettaa kauemmin kilvoitellutta. Siis taaskaan ei voi turvata pitkään kilvoitukseensa, vaan toinen toiseltamme Pyhän Hengen antamalla nöyryydellä saamme uskon tiellä vaeltaa.
Sielujemme vihollinen ei kuitenkaan katso hyvällä tällaista vapaiden Jumalan lasten talostelua, vaan tunkee eksyttävän sorkkansa joka paikkaan. Viimeksi mainitusta tosiasiasta on se tuhanten juonten mestari aikojen kuluessa kehittänyt opin, ettei saa toista uskovaista mitenkään neuvoa tai nuhdella, vaan kaikki on jätettävä hänen omantuntonsa varaan. Niin on syntynyt hempeyden henkenä tunnettu ilmiö. Tämän kertominen ei kuuluisi muuten tähän yhteyteen, mutta tuli mieleeni ja tiedän sen tosiasiaksi. Tuntui jotenkin oikealta kertoa tämä, koska arvelen monen hempeyden hengen altistaman lukijan kohta tarttuvan edellä kirjoittamaani. Monissa kohdin Raamattua, niin Vanhan kuin Uudenkin testamentin puolella siitä esimerkkejä kertovat ja oppia siitä on kirjoitettu paljon. Ne kohdat ärsyttivät minua silloin, kun itse tuskittelin hempeyden, kuivuuden ja vapaiden Jumalan lasten sieluntilan rajamailla. Ei Raamatun sanasta kuitenkaan mihinkään päästä, en päässyt minäkään. Näiden hyvin lähellä, mutta kuitenkin opillisesti kaukana toisístaan olevien tilanteiden eroa ei ihmisen järjellä pystytä koskaan täysin ymmärtämään, mutta Jumalan Pyhä Henki voi niistä sopivan pienen murusen kirkastaa.
_________________
Muistakaa ain ystäväni, uskollisuut Jeesuksen. Voimamme on voitossaan, elämämme veressään. Armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen. SL
208:2
Huumeet ja viina johtavat syntiin, sopii muistaa, mitä Vapahtajamme sanoi jatkoksi, kun Hän oli sanonut tunnetut sanansa fariseuksille: Matt. 15:17-20. (Lisäsin muokkaamalla tämän merkinnän Raamatun paikasta, tämä vain selityksenä, sillä kone näyttä tekstiä muokatuksi.)
17 Ettekö te vielä ymmärrä, että kaikki, mitä suuhun sisälle menee, se menee vatsaan, ja sillä on luonnollinen uloskäyminen.
18 Mutta jotka suusta tulevat ulos, ne lähtevät sydämestä ulos, ja saastuttavat ihmisen.
19 Sillä sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset, murhat, salavuoteudet, huoruudet, varkaudet, väärät todistukset, pilkat:
20 Nämät ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen; mutta pesemättömillä käsillä syödä, ei saastuta ihmistä.
Viina ja muut huumeet vievät ihmisen ymmärryksen niin alas, ettei hän niiden vaikutuksen alaisena edes ymmärrä, mitä puhuu ja tekee, vaan niiden vaikutuksen alaisena tekee kaikkea sitä, mistä Jesus varotti lainaamassani tekstissä.
Itsekin inhoan tupakkaa, mutta syntinä en sitä pidä, sillä sen vaikutus ei ole sen kaltainen suusta tuleviin paheisiin johtava, kuin vakavampien huumeiden. Olen neljä vuotta tehnyt vapaaehtoista työtäkin tupakkaa vastustaen, mutta aivan eri syistä. Olin ne vuodet raittiuslautakunnan jäsen ja tehtäviini kuului muun ohessa seurata tupakan ja oluen myyjien toiminnan tasoa.
Mitä tulee päällimmäisiin mielessä oleviin asioihin, niin uskon ja omistan kohdalleni Jeesuksen sovintotyötä silloinkin, kun mietin ja ajattelen muutakin. Kun aamulla ensimmäisenä ajattelen aamukahvia, rukoilee sisimmässäni oleva Jumalan Henki puolestani sanomattomin huokauksin, vaikka en itse muuta mietikään, kuin kahvia ja päivän töihin lähtöä. Niin tiedän toistenkin kanssani samaa uskon sanomaa omistavien ymmärtävän, korjatkaa jos olen väärässä.
Seurustelusta ja avioliitosta ulkopuolisten kanssa sen verran, että siihen tilanteeseen tahtomattaan joutuneita on keskuudessamme siellä täällä. Joidenkin puoliso on luopunut uskosta avioliitossa ollessaan, jotkin ovat saaneet parannuksen armon ja puoliso on jäänyt maailmaan. Sellaiseen tilanteeseen ei kuitenkaan kannata ehdoin tahdoin pyrkiä, seurustelemallla ulkopuolisen kanssa. Ongelmia saattaa tulla esimerkiksi, jos ei ole yhteiset arvot vaikka lasten kasvatuksessa ja opetuksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti