Vastine ajokorttiasiaani

 Sisä-Suomen poliisilaitos

Äänekosken poliisiasema, Ajokieltoasiat

PL 32, 44101 Äänekoski

Asia: Poliisin antama ajokielto, lausunto siihen ja lääkärin lausuntoon.

Ensin vähän taustatietoa terveydestäni. Olen noin 30 vuotta sairastanut nivelreumaa, melkein koko ajan olen ollut lääkäri Pekka Hannosen hoidossa ja koepotilaana REKO tutkimuksessa, hoidon vaikutuksesta reumani päätyi remissioon, eli oireettomaksi. Hannosen tutkimuksissa kuului sydämestäni sivuääni, jonka perusteella päädyin tarkempiin tutkimuksiin ja lopulta aortan läpän leikkaukseen Kuopioon. Samalla minulle tehtiin yksi ohitus. Molemmat leikkaukset onnistuivat niin, etteivät ole antaneet aihetta lisähoitoihin. Nitroa ei ole määrätty edes varalle, Marevan jäi pois ja tilalle määrättiin aspiriinityyppinen lääke, jota saan päivittäin. Niiden ei pitäisi vaikuttaa ajokykyyn.

 Tyttäremme Hilkka Moisio oli ilmoittanut hoitajille äitinsä ja vaimoni Kaisa Kantolan oirehtivan muistisairaan kaltaisesti. Siitä alkoivat hoidot hänen kohdallaan, itse en ollut mainittua ilmoitusta tehnyt, vaikka olin havainnut vaimossani oireita vuosien ajan. Ilmeisesti vaimo oli kertonut hoitajalle, että myös minussa, miehessään on muistisairautta. Ajattelin että ilmeisesti on, ja hoitaja teki tehtävänsä. Hoitajien puhutteluista päädyin lääkärin vastaanotolle, sanoin lääkärille, että olen enemmän huolissani sydämestäni kuin muististani. Lääkärin kysymykseen sydämen tilasta vastasin, etten tiedä, mutta kerroin edellä mainitsemani Hannosen havainnon. Sydänleikkauksen jälkeen jäi pois reuman oireettomuutta pitänyt lääke ja parin vuoden kuluttua alkoivat oireet vähitellen tuntua.

Ajoin elokuussa Keuruulle Ison Kirjan hotelliin ja Jämsän kansanopiston seuroihin. Soimme menomatkalla Pihtiputaan vanhainkodilta tuodun ruoan, perillä joimme iltakahvin Ison Kirjan palvelusta. Nukuimme vaimon kanssa hyvin, heräsimme virkeinä. Lähdimme etsimään kahvia Jämsän kansanopiston seuraravintolasta, löysimme sitä ja joimme aamukahvin lähellä puoltapäivää. Samalla söimme myös aamupuuron, mutta vahvempaa ruokaa emme ehtineet löytää. Vaimo ei jaksanut hakea pikaruokapisteestä ja minun maksuvälineeni olivat autossa. Kävelimme kohti huonettamme, vaimo edellä havaitsi vanhusten lepolaikan ja kävi oitis vuoteeseen siinä. En uskaltanut jättää vaimoa vaan valtasin toisen vuoteen. Herätessäni oli lähellä hoitaja tai harjoittelija, joka käski makuulle ambulanssin paarille. En ymmärtänyt syytä eikä selitetty muuta kuin, että ambulanssi on tilattu ja siihen pitää nyt mennä.

 Sanoin olevani huolissani muistisairaasta vaimosta, enkä halua häntä jättää. paikalle kertynyt naisjoukko, yksi lääkäri, muut hoitajia, harjoittelijoita ja ensiavun harrastajia, lupasivat huolehtia vaimosta. Lopetin vastustukset ja asetuin paarille, minut kuljetettiin Jyväskylän keskussairaalaan ja aamuyöllä Pihtiputaan terveyskeskukseen.

 Ennen lähtöä Keuruulta yksi hoitaja kertoi, että ovat saaneet yhteyden tyttäreemme Lappeenrantaan. Kysyin syytä, miksi sinne, onhan Hilkka Moisio paljon lähempänä.  Syy selvisi minulle vasta kotiin päästyäni, olivat kysyneet vaimolta, onko teillä lapsia. Vaimo oli vastannut, ettei ole. Oli unohtanut kaikki meidän kahdeksan tyttöämme. Oli hetken kuluttua muistanut, että on meillä yksi, asuu Lappeenrannalla. Sinne oli hoitaja soittanut saatuaan numeron tiedustelusta, vanhin tytär oli kertonut että Hilkka asuu entisessä kodissaan ja asia oli siltä osin selvinnyt.

 Lopulta vielä minun sairauteeni, olen muistellut ja päätynyt siihen, että todennäköisin syy elokuun sekavuuteeni, jos se nyt oli sitä, oli lämpöhalvaus eli auringonpistos. Sitä vahvistivat jano, vaikka joinkin vettä ahkerasti ja väsymys. Myös MatBhera-hoito, jota saan, voi aiheuttaa esitteen mukaan keuhkokuumeen kaltaisia oireita.  Toki on mahdollista Pihtiputaan lääkärien keuhkokuume diagnoosi, mutta epäilen sitä siksi, ettei minussa ollut kuumetta kuin ensi mittauksella 37,2 ja seuraavat mittaukset olivat kaikki alle 37, osa lähellä 36.

 Näistä purkauksista huolimatta olen valmis ajokokeeseen. Eiliseksi sitä minulle tarjottiin, mutta menin mieluummin lääkäriin Jyväskylään, jonne oli aika annettu. Siellä vanha lääkäri ensi sanoikseen alkoi kehua, että olen paljon paremman ja terveemmän oloinen kuin talvella, jolloin edellisen kerran tapasimme. 

Pihtiputaalla 25.9.2018

Kalervo Kantola

44800 Pihtipudas

Metsotie 4 B 7

puh. 040 528 6043

Lähetän viestin uudelleen, koska havaitsin virheen puhelinnumerossa ja koska eilen unohtui kirjoittaa mielestäni tärkeimmät asiat. Ehtineekö tämä käsittelyyn, täydennän ja lähetän kuitenkin.

 Kaksi asiaa jäi eniten ihmetyttämään, ensimmäinen oli Keuruun tapahtumat, että tilasivat ambulanssin minua tarkemmin tutkimatta, ja että piti lähteä ilman matkapuhelinta. Minua kalvoi koko yön ja seuraavan päivän, miten vaimoni selviää, olkoon että ensiapuhenkilöt lupasivat huolehtia hänestä. Vaimoani kalvoi että ukko vietiin rinnalta, seurauksena hän unohti tyystin lapsensa. Olisi pitänyt kysellä tietoja minultakin.

 Toinen kalvanut asia oli lääkärin tarkastuksessa Pihtiputaalla. Minulle selitettiin, että kyseessä on muistitutkimus, eikä puolella sanalla mainittu ajo-oikeusasiasta. Yritin keskittyä muistamaan asioita, en lainkaan yllättäviin tarkkuutta vaativiin seikkoihin. Kerrotun mukaisesti olin muistitutkimuksessa, en suinkaan ajotaitokokeessa. Ei enempää tällä kerralla, menen ajokokeeseen, kun se Ajovarman aikoihin sopii. Kalervo Kantola

***                    ***

Ajattelin liittää tähän kopion lääkärin lausunnosta, mutta se jäi autokoulun opettajalle, enkä aivan muista sitä ulkoa. Olennaista siinä lausunnossa on, että en ole kyllin terve ajamaan autoa. Siitä huolimatta lääkäri suositteli ajokoetta. Siihen suositukseen ei opettaja suostunut, vaan lupasi selvittää asiaa. Sen vuoksi soitti poliisin edustaja Äänekoskelta ja kertoi, ettei ajokielto ole vielä voimassa, koska sitä ei ole poliisin edustajat käsitelleet. Vastineeni ovat menneet perille ja ne otetaan huomioon sitten, kun asiaa käsitellään. Poliisin edustaja lupasi minun vielä ajaa autoa, niinpä kun eilen yritin lähteä rollaattorin kanssa kauppaa, jalkani eivät suostuneet kävelemään. Palasin tietokoneen ääreen ja keskeytin auton seisokin. Kävin kaupassa ja illalla ompeluseuroissa Takasella.

 Kuva seikkailukurssilta Korpilahden Oravivuorelta. 

 2.10. Aamupäivällä soitti poliisin edustaja kertoen, että oli saanut yhteyden Pihtiputaan lääkäriin, joka oli  luvannut iltavuoroon saavuttuaan kirjoittaa sellaisen todistuksen, että minulla on mahdollisuus ajokorttiin, mutta ajokoe on suotitettava.
 Siihen tässä on pyrittykin, joten tyytyväisyyteen on aihetta. 
***         ***         ***
Eilen 5.10. ajoin ensimmäisen oppitunnin, mielestäni se oli hyödyllinen. Opin jotakin sellaista, mitä en ole tiennyt ajatellakaan. Jotakin opittua oli vähitellen hioutunut unohduksiin. Toki outo auto tarkkoine säätöineen tuotti aluksi pieniä vaikeuksia. 
 Tunnin puolivälissä näytti tulevan ongelma, kun muutama lapsi leikki tien oikealla kaistalla. Keskityin heidän varovaiseen ohittamiseensa niin, että unohdin käyttää suuntavilkkua ennen ja jälkeen siirtymistä vasemmalle kaistalle. Mietin myöhemmin, että sinä olisi ehkä ollut paikallaan varottaa lapsia äänimerkilä siitä huolimatta, ettei opettajakaan siitä huomauttanut. 
 Ensi tiistaiksi sovimme seuraavan oppitunnin, on tarkoitus ajaa Viitasaarelle ja takaisin.  
***               ***                 *** 
  Tiistaina kävimme kiertämäss Viitasaaren katuja kouluautolla, huomenna 12.10. pitäisi käydä uudelleen. Ensi viikon keskiviikkona olisi edessä ajokoe, pahoin se ei jännitä, onhan minulla vaihtoehtoja vaikka en onnistuisikaan.

 Hiukan harmittaa etten huomannut seurata, huomenna alkaa vuoromme Katinkullan lomaosakkeella, eikä sinne ole ketään menossa. Laskut pitää maksaa, vaikka jäisi käyttämättä. Ennen ei ole sellaista tapahtunut, aina sinne on joku löytynyt.  
***              ***                  ***
Perjantaina 12.10. kävin taas Viitasaarella ajamassa, opin siellä minulle aivan uutta. Olen pannut merkille kyltit, joissa ilmoitetaan että kiihdydyskaista puuttuu. Joskus olen ehkä ajanut sellaisella kaistalla, mutta oikeaoppisesta kiihdyttämisestä ei minulla ollut tietoa. Jouduimme siis ajamaan kahdesti Viitasaaren ainoan, lyhyen kiihdydyskaistan, koska ensi kerralla ajoin liian nopeasti. Olisi pitänyt ajaa hitaasti ja vasta tiellä ajavan jonon lopun lähestyessä alkaa kiihdyttämään samaan nopeuteen jonon kanssa. Silloin olisi hyvä liittyä jonon hännille, samalla säästäisi polttoainetta kun vauhti pysyy tasaisena ilman turhaa nykimistä ja jarruttelua. 
 Toinen harjoitus onnistui paremmin, tosin silloin ei ollut suurta jonoa nelostiellä. Kävimme tauolla autokoulun Viitasaaren toimipisteessä, opettaja antoi palautteen, että muistan sentään opetetut asiat pian, monilla on siinä vaikeuksia. Autokouluhan ei tavoitteita määritä, tavoitteet tulevat ajokokeiden vastaanottajilta, joita kutsutaan insinööreiksi eli insseiksi, Sellaiseen kokeeseen valmistaudun kymmenien vuosien tauon jälkeen.  
 ***                         ***                             ***
16.10. huomenna on inssi, jännittää vähän, hiukan pelottaa. Ei minulle siinä kuinkaan käy, jos selviän, se on hyvä. Jos en selviä, vaihtoehtoja on sen jälkeenkin.  
 18.10. Toissapäivänä ajoin, inssi oli miellyttävä iäkkäänpuoleinen nainen. Ajo oli miellyttävää, mutta aamuväsymys häiritsi, samoin turhan pitkät silmäluomet. Ne pitäisi kirurgin leikata lyhyemmiksi niin loppuisi tarpeeton silmien siristely ja ehkä pyyhkiminenkin.
 Vielä minulla on pari vuotta sitten saatu kortti, mutta odottelen poliisien päätöstä. Varmaan antavat ajokiellon, siihen olen varautunut etsimällä internetistä ajoneuvoja, joiden ajamiseen ei tarvitse ajokorttia. Sellaisia on löytynyt sekä uusia että käytettyjä. Niiden etsinnästä ja valinnasta teen ehkä uuden päivityksen. 
***                        ***                                  ***
Avasin vielä tämän, tänään 19.10. lisäsin tori.fi sivulle ilmoituksen autoni myynnistä, soitin myös Äänekoskelle kauppiaalle, joka myy sähkömopoja ja vastaavia. Hän lupasi ottaa avensiksen vaihdossa, jos en saa sitä muuten myydyksi. Hiukan haikelta tuntuu, monta mukavaa matkaa olen avensiksella tehnyt. Olisin vielä kesällä jaksanut käydä sukulaisissa ainakin Savonrannalla ja ehkä myös pohjoisen tai idän suunnassa. En havainnut ongelmia ajaessani tasaista, suoraa tietä. Autokoulun ja inssiajon pyöritykset veivät sekaisin, taisi minuassa olla vähän kuumettakin keskiviikkona. Ajo ei tuntunut mukavalta, mutta en halunnut ajokoetta enää siirtää. 
***                        ***                                  ***
 22.10. Aamulla tuli mieleeni, että taisi olla se inssipäivän huono vointi Mathberan vaikutusta. Vielä en ole saanut Avensiksesta kelvollista tarjousta, olen ajatellut että pyrin kirurgille hoitoon, että leikkaisi silmiltäni luomien liikapituuden pois, niin ei olisi ainakaan se silmiä väsyttämässä. 
30.10. 
 Menimme sunnuntaina Kaisan sisaren luokse Suolahteen ja olimme yön siellä. Eilen aamun mentyä lähdimme ajamaan, poikkesimme Kuhnamonkadun varressa koneiden myymälässä. Kokeilin yhtä sähkömopoa. Kaisan oli vaikea mennä takapenkille, eikä minunkaan olllut helppoa päästä ajurin istuimelle. Mopo oli kovin pieni, paikat ahtaita, hankala oli kiivetä etuistuimellekin. Pääsin siihen sentään ja kokeillin hetken ajamista. Oudolta se tuntui, kun ei tarvinnut vaihteita, väänsi vain kahvaa ja mopo lähti liikkumaan vain pientä ääntä pitäen. 
 Pienempi ja halvempi sähkömopo oli sisältä väljempi, sen takaistuimelle ei Kaisa kokeillut, minä nousin eteen ja tosiaan, hiukan väljempi se oli, mutta istuin oli kapea. En kokeillut ajamista sillä, mutta jäi mieleen, pysyisinkö ajaessa sillä istuimella. 
  ***                                      ***                                   ***
 15.11.
Tänään kävin Pihtiputaan lääkärin vastaanotolla silmäluomieni vuoksi, hän ei löytänyt silmistäni viaa, joka leikkauksella korjaantuisi. Epäili vanhuuden vaivaavan silmiäni, en tietenkään vastusta käsitystä. Ihmetyttää kyllä, että vaiva silmissäni on ollut samankaltainen  nuoruudestani asti. Se on ilmennyt esimerkiksi nukahtamisina seurapuheiden aikana, mutta nyt vanhemmiten se vaiva on helpottanut. Ehkä helpotuksen syy on osaltaan, että olen levähdellyt, jopa nukkunut ennen seuroihin lähtöä. Ennen sellaiseen ei ollut aikaa, kun piti hoitaa ja lypsää lehmiä.
  Yksityiselle silmälääkärille lääkäri minua suositteli. Kävin Silmäaseman oven takana, mutta se oli lukossa. Kotoa katsoin internetistä, yritin saada sieltä varatuksi ajan. Lopulta Silmäaseman palvelija soitti minulle, hän ottaa yhteyden Pihtiputaan Silmäasemaan ensi viikolla, että voimme sopia ajan silmälääkärin vastaanotolle.