Kesän 2018 sairauksiia
Eniten tässä harmittaa, että paras kyläilykesä menee kotona. Tänään
piti olla hieronta Kärväskylällä, mutta se siirtyi perjantaiksi, jolloin
hieroja tulee käynnille kirkonkylään. Torstaina piti lähteä lomalle
Siimekseen loppuviikoksi ja saunomaan sinne sekä poimimaan marjoja ja
leikkaamaan pensaita, mutta siitä ei tule mitään. Niin jäi tilaa ottaa
hieroja meille perjantaiksi.
Kerron vielä oletukseni sairauksistani. Keuhkokuume on toki mahdollinen, jos se sitä oli, talvella saamani keuhkokuumerokote saattoi vaikuttaa niin, että kuume oli aluksi 37,2 ja sen jälkeen joka mittauksella alle 37 asteen. Alimmillaan vähän yli 36 asteen, aika matalia lukemia keuhkokuumeeksi.
Todennäköisempänä arvauksena pidän auringonpistosta eli lämpöhalvausta, paistoihan aurinko päivisin kuumana. Sitä vahvistaisi väsymys ja nälkä, olihan kunnon ruokailusta melkein vuorokausi aikaa.
Kolmas mahdollisuus olisi matbhera hoidon sivuvaukutus, keuhkokuumeen kaltaiset oireet. Eräs hoitaja kertoi neljännen mahdollisuuden, se oli minulle outo ja olen unohtanut sen nimen.
Oli tauti mikä tahansa, lääkärin määräämä ajokielto on minulle langennut, joskus saan ajaa koeajon Ajovarman toimipisteessä. Sitä joudun odottamaan kunnes poliisilta tulee ajomääräys ja siihen ehkä menee aikaa. Nyt 4.9 olen ollut viikon toisessa ajokiellossa, joka päättyy jos suoritan ajokokeen hyväksyttävästi. Laitoin autoni seisokkiin, sillä poliisin määräys voi kestää kauankin ennen kuin se tulee.
Liikuntaa olen saanut joka kolmas päivä, kun kävelen rollaattorin kanssa kauppaan ja takaisin. Hyvää kävely minulle ja jaloilleni tekee, vaikka väsyvät jalat ja ovat aavistuksen verran kipeät ja pohkeet ajettuneet. Loppukuulla on kutsu Jyväskylään, pitäisi saada uusi matbhera annostut. Julkaisen nyt tämän päivityksen, mutta käyn lisäämässä tekstiä jos aihetta ilmenee.
*** *** ***
Ei sairaus eikä hoito pahoita mieltäni, päinvastoin, hyvä että hoidetaan. Ajokielto tässä kismittää, pitkään jatkunut ja yhä jatkuva ajokielto. En muista että olisin koskaan aiemmin odottanut poliisia tai poliisin kirjettä yhtä toivorikkaana kuin nyt. Odotus näyttää loputtomalta, lähin poliisin virkapaikka taitaa olla Viitasaarella, vai joko se on vetäytynyt Äänekoskelle?
Kun en muuta pysty, niin odottelen ja kirjoittelen, tämä helpottaa.
*** *** ***
10.09. Perjantain postissa oli tullut poliisin määräys ajokokeeseen. Koska posti tulee tänne myöhällä, hain kirjeen postilaatikosta eilen. Toisaalta iloitsin kirjeen saapumisesta, mutta sen sisältä ahdisti. Olen sen mukaan, terveystilani vuoksi, menettänyt ajokykyni. Sitä en olisi itse huomannut, elleivät ystävälliset omaiset olisi olleet huolissaan. Ketkä omaiset? Omat lapseni eivät ole olleet kyydissäni ainakaan viiteen vuoteen. Mistä he päättelevät etten osaa ajaa? Vaimo on istunut vieressäni usein, hän ei myönnä ilmiantaneensa minun ajojani. Vaikka mistä sen tietää? Kun hän unohti ensin kaikki 8 lastaan, ja vaikka muisti lopulta vanhimman, mikä takaa ettei hän puhu miten tahansa, jos häneltä johdatellen kysellään.
Järkytys hänelle oli varmaan silloin, kun ukko vietiin rinnalta yllättäen. Niin se oli minullekin, olin huolissani koko ajan miettiessäni niin vaimon kuin lompakkoni ja puhelimeni kohtaloa. Kuitenkin pitää paikkansa sanonta, että asioilla on tapana järjestyä. Toisin, selvemmin sanottuna, Jumala johtaa elämäämme, sen kulkua. Vaikka koettelee, antaa myös vapautta ja ilon päiviä.
Soitin eilen autokoululle, sain ohjeen lähettää tekstiviestinä heille henkilötietoni, että voivat varailla ajoaikaa Ajovarmalta. Ne tiedot lähetin, voin siis odottaa tietoa ajopäivästä ja ajasta. Toivottavasti ei tule samaan aikaan, kun minun pitää mennä Jyväskylään lääkärien vastaanotoille.
*** *** ***
Sattuihan se samaan aikaan, tänään 20.9. sain puhelun, että ajokoe on sovittu maanantaiksi 24.9.2018. Samana päivänä minulla on aika Jyväskylään päiväsairaalaan. Sovimme autokoulun kanssa, että koepäivä siirretään seuraavaan viikkoon, sillä ei sairaalan aikaa kannata siirtää.
Tuon ränsistyneen männyn kuvasin aikanaan hiihtoladun vierestä, alue on sen jälkeen tehty pelloksi.
24.9. kävin keskussairaalan päiväsairaalassa, ensin lääkärin vastaanotolla. Lääkäri kertoi ilouutisen, että olen terveemmän oloinen kuin viime talvena. Tutkimusten tulokset ovat hyviä, lukuunottamatta hemoglobiinia, joka on minulla ollut aina alhainen.
Minulle annettiin Matbhera infuusio toisen hoidon ensimmäinen jakso. Seuraava käynti on noin kahden viikon kuluttua, jolloin infuusion toinen erä. Siihen aikaan oli minulle ennestään voimassa kaksi käyntiä, ensin keuhkojen kuvantaminen, viikkoa myöhemmin keuhkojen tilavuuden mittaus ja keuhkolääkärin vastaanotto. Niiden välissä aloitetaan Matbhera hoito, joka voi keskeytyä vastaanoton ajaksi, jatkuakseen loppuun vastaanoton jälkeen.
*** *** ***
27.9. piti olla koeajo autokoulun autolla, istuin jo opettajan vieressä. Hän tutki papereita ja päätteli lääkärin lausunnon perusteella, että vaikka läpäisisin tutkinnon, en saisi ajokorttia, koska terveydentilani estää saannin. En ajanut ainakaan vielä, opettaja lupasi selvittää lääkärin ristiriitaisia lausuntoja. Kun lääkäri määräsi ajokokeen, mutta epäsi ajokortin.
*** *** ***
Illansuussa tuli yllätys ja uusi käänne, poliisista soitettiin ja soittaja kertoi, ettei ajokieltoni ole vielä voimassa, koska sitä ei ole käsitelty poliisin instanssissa. Voin siis käydä huomenna autolla ostoksilla, se on suuri helpotus kun tuntuu, etten jaksa kovin usein kävellä kotoa kauppaan ja takaisin.
Kerron vielä oletukseni sairauksistani. Keuhkokuume on toki mahdollinen, jos se sitä oli, talvella saamani keuhkokuumerokote saattoi vaikuttaa niin, että kuume oli aluksi 37,2 ja sen jälkeen joka mittauksella alle 37 asteen. Alimmillaan vähän yli 36 asteen, aika matalia lukemia keuhkokuumeeksi.
Todennäköisempänä arvauksena pidän auringonpistosta eli lämpöhalvausta, paistoihan aurinko päivisin kuumana. Sitä vahvistaisi väsymys ja nälkä, olihan kunnon ruokailusta melkein vuorokausi aikaa.
Kolmas mahdollisuus olisi matbhera hoidon sivuvaukutus, keuhkokuumeen kaltaiset oireet. Eräs hoitaja kertoi neljännen mahdollisuuden, se oli minulle outo ja olen unohtanut sen nimen.
Oli tauti mikä tahansa, lääkärin määräämä ajokielto on minulle langennut, joskus saan ajaa koeajon Ajovarman toimipisteessä. Sitä joudun odottamaan kunnes poliisilta tulee ajomääräys ja siihen ehkä menee aikaa. Nyt 4.9 olen ollut viikon toisessa ajokiellossa, joka päättyy jos suoritan ajokokeen hyväksyttävästi. Laitoin autoni seisokkiin, sillä poliisin määräys voi kestää kauankin ennen kuin se tulee.
Liikuntaa olen saanut joka kolmas päivä, kun kävelen rollaattorin kanssa kauppaan ja takaisin. Hyvää kävely minulle ja jaloilleni tekee, vaikka väsyvät jalat ja ovat aavistuksen verran kipeät ja pohkeet ajettuneet. Loppukuulla on kutsu Jyväskylään, pitäisi saada uusi matbhera annostut. Julkaisen nyt tämän päivityksen, mutta käyn lisäämässä tekstiä jos aihetta ilmenee.
*** *** ***
Ei sairaus eikä hoito pahoita mieltäni, päinvastoin, hyvä että hoidetaan. Ajokielto tässä kismittää, pitkään jatkunut ja yhä jatkuva ajokielto. En muista että olisin koskaan aiemmin odottanut poliisia tai poliisin kirjettä yhtä toivorikkaana kuin nyt. Odotus näyttää loputtomalta, lähin poliisin virkapaikka taitaa olla Viitasaarella, vai joko se on vetäytynyt Äänekoskelle?
Kun en muuta pysty, niin odottelen ja kirjoittelen, tämä helpottaa.
*** *** ***
10.09. Perjantain postissa oli tullut poliisin määräys ajokokeeseen. Koska posti tulee tänne myöhällä, hain kirjeen postilaatikosta eilen. Toisaalta iloitsin kirjeen saapumisesta, mutta sen sisältä ahdisti. Olen sen mukaan, terveystilani vuoksi, menettänyt ajokykyni. Sitä en olisi itse huomannut, elleivät ystävälliset omaiset olisi olleet huolissaan. Ketkä omaiset? Omat lapseni eivät ole olleet kyydissäni ainakaan viiteen vuoteen. Mistä he päättelevät etten osaa ajaa? Vaimo on istunut vieressäni usein, hän ei myönnä ilmiantaneensa minun ajojani. Vaikka mistä sen tietää? Kun hän unohti ensin kaikki 8 lastaan, ja vaikka muisti lopulta vanhimman, mikä takaa ettei hän puhu miten tahansa, jos häneltä johdatellen kysellään.
Järkytys hänelle oli varmaan silloin, kun ukko vietiin rinnalta yllättäen. Niin se oli minullekin, olin huolissani koko ajan miettiessäni niin vaimon kuin lompakkoni ja puhelimeni kohtaloa. Kuitenkin pitää paikkansa sanonta, että asioilla on tapana järjestyä. Toisin, selvemmin sanottuna, Jumala johtaa elämäämme, sen kulkua. Vaikka koettelee, antaa myös vapautta ja ilon päiviä.
Soitin eilen autokoululle, sain ohjeen lähettää tekstiviestinä heille henkilötietoni, että voivat varailla ajoaikaa Ajovarmalta. Ne tiedot lähetin, voin siis odottaa tietoa ajopäivästä ja ajasta. Toivottavasti ei tule samaan aikaan, kun minun pitää mennä Jyväskylään lääkärien vastaanotoille.
*** *** ***
Sattuihan se samaan aikaan, tänään 20.9. sain puhelun, että ajokoe on sovittu maanantaiksi 24.9.2018. Samana päivänä minulla on aika Jyväskylään päiväsairaalaan. Sovimme autokoulun kanssa, että koepäivä siirretään seuraavaan viikkoon, sillä ei sairaalan aikaa kannata siirtää.
Tuon ränsistyneen männyn kuvasin aikanaan hiihtoladun vierestä, alue on sen jälkeen tehty pelloksi.
24.9. kävin keskussairaalan päiväsairaalassa, ensin lääkärin vastaanotolla. Lääkäri kertoi ilouutisen, että olen terveemmän oloinen kuin viime talvena. Tutkimusten tulokset ovat hyviä, lukuunottamatta hemoglobiinia, joka on minulla ollut aina alhainen.
Minulle annettiin Matbhera infuusio toisen hoidon ensimmäinen jakso. Seuraava käynti on noin kahden viikon kuluttua, jolloin infuusion toinen erä. Siihen aikaan oli minulle ennestään voimassa kaksi käyntiä, ensin keuhkojen kuvantaminen, viikkoa myöhemmin keuhkojen tilavuuden mittaus ja keuhkolääkärin vastaanotto. Niiden välissä aloitetaan Matbhera hoito, joka voi keskeytyä vastaanoton ajaksi, jatkuakseen loppuun vastaanoton jälkeen.
*** *** ***
27.9. piti olla koeajo autokoulun autolla, istuin jo opettajan vieressä. Hän tutki papereita ja päätteli lääkärin lausunnon perusteella, että vaikka läpäisisin tutkinnon, en saisi ajokorttia, koska terveydentilani estää saannin. En ajanut ainakaan vielä, opettaja lupasi selvittää lääkärin ristiriitaisia lausuntoja. Kun lääkäri määräsi ajokokeen, mutta epäsi ajokortin.
*** *** ***
Illansuussa tuli yllätys ja uusi käänne, poliisista soitettiin ja soittaja kertoi, ettei ajokieltoni ole vielä voimassa, koska sitä ei ole käsitelty poliisin instanssissa. Voin siis käydä huomenna autolla ostoksilla, se on suuri helpotus kun tuntuu, etten jaksa kovin usein kävellä kotoa kauppaan ja takaisin.
Kommentit
Lähetä kommentti