Muurasjärven uruista

En ole erityisen musikaalinen, opettaja Lukkari antoi minulle laulusta nelosen. Seuraavana vuonna opettaja Nurminen kysyi, että etkö laulanut. Kerroin laulaneeni, niin opettaja sanoi, että jo siitä pitää antaa viitonen. Viitosen sainkin silloin ja vuotta myöhemmin kuutosen, siinä saattoi olla taustalla musiikin teoria, jota Nurminen meille opetti.

 Teoria oli taustalla kun maamieskoulussa vapaalla ajalla tavoittelin virsien säveliä koulun harmoonista. Kesällä harjoittelupaikassa tunnustelin myös Siionin laulujen säveliä Reisjärven kansanopistolla, jossa suoritin kesäharjoitteluni. Opin ulkomuistista soittamaan neliäänisesti, nuottien mukaan muutamia Siionin lauluja. Kiinnostus jatkui niin, että ostimme koulun jälkeen pienen harmoonin, sillä suurempaan, saati pianoon ei ollut varaa.

 Kiinnostukseni urkuihin jatkui, kiipesin usein urkulehterille seuraamaan kanttorien työskentelyä. Mielestäni näissä musiikkikorvani kehittyi, vaikka ei minusta koskaan tullut, eikä tule musiikin eikä urkujen asiantuntijaa. Seurasin kerran Reisjärven kansanopistolla, kun muuan mies esitteli samankaltaisia urkuja, kuin ovat Muurasjärvellekin samalla kertaa tilatut.  Kansanopiston ja Muurasjärven kirkon yhteistilaus ilmeisesti alensi molempien hankintahintaa. Tämä urkuja esitellyt mies kertoi, että tilattujen urkujen valmistaja oli työskennellyt Kangasalan urkutehtaalla, siellä oli tullut erimielisyyksiä tehtaan silloisen johtajan kanssa ja oli perustanut oman urkurakentamonsa. Esittelijä kertoi suullisin näyttein kyseisten tehtaiden urkujen eroista ja äänityksistä. Myöhemmin laimeni kiinnostukseni urkuihin, koskaan se ei aivan kadonnut. Siksi tunnen tarvetta osallistua keskusteluun.

 On esitetty kysymys, kuuluvatko urut kirkon irtaimistoon vai ovatko osa rakenteita. Sellaista ei helposti tule edes ajatelleeksi. Oletan ettei Muurasjärven kirkon alkuperäisissä piirustuksissa ollut piirrosta uruista, ehkä oli vain merkintä paikasta mihin ne voidaan sijoittaa.  Se paikka oli lehterillä. Siellä ne olivat vuosia, kunnes jossakin vaiheessa oli laskettu alttarin sivulle. Kiinteitä rakenteita ei siirrellä sillä tavoin, siksi tulkitsen urut irtaimistoksi. Toisen ja kolmannenkin siirtokyydin urut ovat saaneet. Kun kirkossa tehtiin remonttia, urut olivat Pihtiputaan seurakuntakodin suojissa remontin aikana.  Siellä ne säilyivät, niitä käytettiin ja palautettiin aikanaan Muurasjärvelle.

 Vielä urkujen kunnostuksesta ja kunnostuskelpoisuudesta, on niitä korjattu ja kunnostetaan vieläkin. Se vaatii osaamista ja tilaajalta maksukykyä. En tiedä olisiko sellaista kykyä löytynyt Pihtiputaalta tai Muurasjärveltä. Ilmeisesti ei, mutta jos löytyy, mikään ei estä ostamasta urkuja takaisin ja kunnostamasta. Jämsän kansanopistolla on vuosien ajan kunnostettu vanhoja urkuja ensin opiston omaan käyttöön ja sen jälkeen kiinnostuksen mukaan eri Rauhanyhdistyksille. Löytyisikö Muurasjärveltä kiinnostusta sellaiseen? Löytyisikö jostakin opettaja ja tarvikkeita. On käytöstä poistettuja urkuja, joissa ehjiä osia myynnissä. Taitava nikkari osaa tehdä puusta monenlaista, jopa urkupillejä. Samoin metallista, jos tarvitaan.

 Olen tässä esitellyt itseäni ehkä kohtuuttoman paljon, tarkoitukseni on ollut, ettei kukaan minua tuntematon erehdy kuvittelemaan minua miksikään alan ekspertiksi. Haluni on kertoa, että kun tulee yllättäviä käänteitä, parempi olisi ensin katsoa ja tutkia niiden taustoja ja toimivuutta ja vasta sen jälkeen vastustaa, jos katsoo siihen olevan aihetta.

  Saamme aikanaan näytteen digiurkujen toiminnasta ja äänistä. Toivottavasti moni pääsee ja vaivautuu kuuntelemaan. Jos olemme tyytyväisiä, iloitkaamme onnistuneesta ratkaisusta. Jos emme ole tyytyväisiä, miettikäämme keinoja paremman ratkaisun löytämiseen. Muuten olen sitä mieltä, että seurakunnan neuvoston ratkaisu täyttää lain kirjaimen vaatimuksen. Kauneusvirheitä siinä on, sille ei voi mitään. Varmaan taitavat kanttorit ovat soittaneet niin hyvin, etteivät kaikki seurakuntalaiset ole huomanneet urkujen puutteita. Soittajille se on saattanut olla vaikeaa. Toivon että hän saa tehtäviinsä kunnon työkalun, jolla voi ilahduttaa kuulijoita vuosikymmeniä.

 Kalervo Kantola

  Kommenttini:

 Kirjoitin tämän vastineeksi Kotiseudun Sanomissa julkaistuun kirjoitukseen. Koska alkuperäiseen kirjoitukseen ei tullut vastauksia eikä siis keskustelu käynnistynyt, en lähettänyt vastaustani lehdelle. Mielestäni uudet urut saivat itse puhua puolestaan.

  Jos jokin puute ilmeni entisiin urkuihin nähden, se on urkupillien puute. Koska ääni tuotetaan digitaalisesti, ei pillejä tarvita. Jos ne lisättäisiin, ne olisivat vain koriste. 

Toinen oma kommentti:

Reisjärven kansanopistolle hankittiin urut samaan aikaan Muurasjären kanssa samalta valmistajalta. Nyt nekin alkavat olla tiensä päässä, siellä opistolla on virinyt uusien urkujen hankinta.